Sääjärkytys

Sitä ei vaan sitten osannut odottaa, että täällä on suomalaisittain kesä. Ulkona on lämmin, sellainen "ilman takkia pärjää" -keli. En vaan osaa sisäistää palmuja, merta, auringonpaistetta ja ennen kaikkea lumen poissaoloa. Käveltiin St Juliansiin ja syötiin pastaa, katseltiin maisemia ja yritettiin tajuta, että ollaan täällä seuraavat viisi kuukautta. Huone on mukava, ilmastointilaite hurisee säännöllisen epäsäännöllisesti tuossa vieressä ja saksalainen ja belgialainen tyttö syövät illallista keittiössä.

Saapuminen keskellä yötä oli melkoinen seikkailu. Amsterdamissa sanoin, että koska tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin, täytyy jonkin kohta mennä huonosti. Maltan kentällä ei sitten ollut vastaanottajaa, kuten olisi pitänyt olla. Otettiin taksi, joka ajoi sellaista rallia, että hekottelimme hermostuneesti ja puristimme penkkiä. Kaikkiin mutkiin ajettiin täyttä vauhtia, lainkaan jarruttelematta. Välillä ajeltiin kaistalta toiselle ja kaistojen välissä. Perille päästessä yövahti ei tiennyt meidän tulostamme. Vahti ohjasi meidät ilmeisesti jonkinlaiseen yllättävien yövieraiden huoneeseen, johon majoitetaan isompiakin porukoita. Saatiin omat sängyt, mutta huone oli kylmä, sotkuinen ja selvästi jonkun toisen jäljiltä. Ajattelin, että astmakohtauksen saaminen olisi ehkä tarpeeksi hyvä syy saada vakuusrahat takaisin ja etsiä uutta asuntoa. Ahdisti, mutta yritettiin suhtautua huumorilla. Yhtäkkiä muistin, että Maltalla on torakoita, ja yritin kuunnella niiden ripinää puoli viiteen asti. Paleli.

Sitten aamulla respan nainen oli yliystävällinen, pahoitteli yövahdin käytöstä ja selitti, että kyllä meistä tiedettiin, mutta ei vaan haluttu herättää minun huoneessani jo majailevaa Lisaa. Siksi väliaikaismajoitus. Siinä oli ehkä vähän selittelyn makua, mutta kun toinen oli niin mukava, niin me oltiin vain että "jees jees, of koors, nou problem".

Oma huone onkin sitten ihan eri maailmasta. Parveke on jonkinsorttista puutarhaa/maatilaa kohti. Sieltä saa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Kukko kuuluu kiekuvan säännöllisin väliajoin... siitä eräs täällä majaillut varoittikin. Terkut vaan Teealle ja muille täällä olleille.

Lisa varoitti, että erotun Maltalla joukosta. Kaikki paikalliset naiset ovat pieniä ja tummia. Tällaista pitkää ihmistä tuijotetaan, sanoi Lisa, itsekin vähintään 175-senttinen. Matin Lisa epäili olevan pisin ihminen saarella.

Ikävä KAIKKIA. Yöllä näin unia, että pidin taas läksiäisiä. Skypen käyttö täytyy aloittaa tänään.