Capoeiraa ja kreisibailausta

Koti-ikävä iskee aina kun vähänkin on aikaa ajatella ja olla tekemättä mitään. Helpottaa, kun lukee toisten vaihdossa olevien blogeja, ja samaan aikaan tuntuu pahalta, kun tunnistaa niistä itsensä.

Eilen oli kuitenkin tekemistä. Kämppiksen kaveri houkutteli capoeiraan. Lähellä sijaitsevassa kuntokeskuksessa pidetään capoeira-tunteja, ja ensimmäinen kerta on ilmainen. Lisa, kämppikseni, ei lähtenyt mukaan ja toivotti vain onnea, joten vähän jännitti. Ajattelin, että Lisan mielestä liikkeet olivat hankalia opittavia.

Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen kuitenkin tajusin, että Lisa todennäköisesti tarkoitti sitä, että tunti on aivan helvetillistä rääkkiä. Jo alkulämmittelyn aikana hiki virtasi. Koska tunnin alussa sanoin ohjaajille, etten ennen ole kyseistä lajia kokeillut, sain yhdessä toisen ensikertalaisen kanssa henkilökohtaista tukiopetusta: meidät ohjattiin lämmittelyjen jälkeen vähän sivummalle, missä yksi ohjaajista opetti meille perusliikkeitä. Aika kiva. Paitsi, että arvasin melko nopeasti, että pakarat ja reidet ovat seuraavat päivät todella arkoina. Mikä tietenkin toteutui. Kävelen nyt kuin vanhus.

Täällä on ilmeisesti tapana aloittaa juhliminen kovin myöhään. Edellisen lukukauden Erasmukset pitivät eilen läksiäisentapaiset, joihin toki oli meidät uudetkin kutsuttu. Bileet alkoivat yhdentoista maissa. Enpä usko, että olen ikinä ollut niin täydessä ja äänekkäässä huoneessa. Me suomalaiset ja saksalainen Thomas vähän vierastimme isoa ja äänekästä enimmäkseen eteläeurooppalaisista koostuvaa ihmismassaa. Lopulta massa alkoi valua kohti Pacevillen baarihulinaa. Täytyy sanoa, että paljon ahdistavammaksi eivät baarit siitä muutu, mitä ne täällä ovat: täysiä, kuumia ja musiikki on niin kovalla, että puhuminen on täysin mahdotonta. Mutta ilta oli hauska. Sitten kun unohtaa ahdistuksensa ja lakkaa tuijottamasta pöydällä bailaavia espanjalaisia, on varmasti hauskaa. Rahaahan ei täällä tarvitse juuri baareissa tuhlata, siitä pitävät huolta sisäänheittäjien jakelemat kupongit.

Tämä päivä oli hiljainen, vähän liiankin hiljainen. Oli aikaa ajatella omaa koti-ikävää. Vähän itketti, kun luin kaverini Emmin blogia, jossa hän kertoi omasta ikävästään. Mutta sitten Matti ja Thomas lähtivät hakemaan kaiuttimia omaan kämppäänsä, ja heti helpotti kun lähdin mukaan ja sain ajatukset pois omasta itsestä.

Edessä rauhallinen ilta. Ehkä alakerran kuppilasta jotain ruokaa. Huomenna Vallettaan kirpputorille heti aamusta.