Ensimmäiset luennot ohi. Slave Narratives oli juuri sitä mitä nimi lupaa, eikä luennoitsija tuhlannut sekuntiakaan aikaa: ovesta sisään, paperit esille, ja suoraan orjakaupan kiehtovaan historiaan. Kuuntelimme tunnin verran tauotonta esitelmöintiä orjakaupan alkuvaiheista aina sen kieltämiseen asti, ja ilmeisesti oletus on, että alamme välittömästi perehtyä orjien elämästä kertovaan kaunokirjallisuuteen. Shakespeare’s Comedies täytti sekin nimen asettamat odotukset, koska luennoitsija keskittyi tunnin ajan käymään vaihe vaiheelta, yksityiskohta yksityiskohdalta läpi The Tempest- teosta. Jos vaan tajuaa suurimman osan maltalaisen korostuksen peittämästä englannin kielestä, asiat ovat hyvin. Luennoilla ei juuri tarvitse olla aktiivinen, varsinkaan massa-sellaisilla, jos ei aktiivisuudeksi lasketa saksalaisten opiskelijoiden ”please can you repeat that” ja ”what was that again?” –huuteluja. Aina en itsekään ymmärrä, mutta huomasin, että on aika kätevää luntata vieressä istuvan maltalaisen muistiinpanoja, mikäli luennoitsijan puhe on käsittämätöntä.
Meillä suomalaisilla ei taida olla samanlaista hätää kurssien kanssa kuin joillakin muilla. Osalla vaihtareista lukukauden ETCS-saldo pitäisi olla 35 pistettä (!), mikä on aivan järjetön määrä, mutta itse en ainakaan sellaiseen aio revetä.
Eilen oltiin ekoissa Erasmus-bileissä Vallettassa. Jostain syystä paikallinen opiskelijajärjestö oli järjestänyt paikalle kuljetuksen jo kello 9, joten ainakin me Garden View’sta tulevat olimme baarissa tuhannesti liian aikaisin. Hauska ilta silti, kunhan aikaa kului ja ihmisiä saapui paikalle lisää. Arvostin uusien ihmisten tapaamista ja komeaa maisemaa ulkona, mutta perinteisesti jo kahdentoista maissa kahdesta naistenvessasta toinen lakkasi toimimasta ja molemmista loppui paperi. Vessajonossahan oli sitten helppo tutustua muihin hädässä kärvisteleviin Erasmusnaisiin.
Tänään sain uuden kämppiksen. Nukuin vielä silloin yhdentoista-kahdentoista maissa kun toinen suomalainen Hanna koputti ovelleni, ja moikkasi nopeasti englanniksi. Ensin en tajunnut vaihtaa suomeen, vaikka olin jo respasta saanut tietää, että kämppis on samasta maasta kotoisin. ”Ai moi, mä oon Hanna kans” sanoin vasta kun lopuksi kysyin Hannan nimeä. Ihan kiva asustella suomalaisen kanssa. Sen olen huomannut, että jatkuva kielen vaihtelu suomen ja englannin välillä saa pään sekaisin. Eilen koetin kertoa suomalaisille tytöille, mitä opiskelen Jyväskylässä, enkä kerta kaikkiaan saanut sanaa ”journalistiikka” ulos suustani. Kykenin vain nauramaan. Näin tehdään lähtemätön vaikutus.
Tänä päivänä olen laiskotellut. Ihanan löysä sunnuntai. Aurinko lämmitti mukavasti parvekkeella istuessa. Kahdeksan maissa minä ja Hanna ujuttauduimme ovelasti synttärisankari-Matin asunnolle, ja pian italialaiset saapuivat yllärikakun (tai oikeastaan kahden) kanssa. Ihanat italialaiset: niiden kanssa voi jutella niitä näitä, mutta koskaan ei ole ihan varmaa, tuleeko ymmärretyksi ollenkaan tai ymmärtääkö itse varmasti, mitä toinen sanoo. Kaikki nyökyttelevät ja hymyilevät ja taputtelevat hyväksyvästi olalle. Si, si. Ja aina ne haluavat tiskata muiden jäljiltä.
Italialaista kielitietoutta voi ihailla muun muassa Matin uusimman postauksen loppupäästä: http://mattimaltalla.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti