Asiakaspalvelua

Kaikenlaiset elämän perusasiat tuntuvat nyt vaativan mielettömästi aikaa. Välttämättömyyksien (ja ei-niin-vättämättömyyksien) hankkimiseen on mennyt päiviä ja palanut rahaa. Kävelin GoMobilen liikkeeseen hakemaan sim-korttia nettiä varten. Ystävällismielinen ranskalainen David möi minulle puoleen hintaan ”internet key”:nsä (vissiin mokkulaa vastaava), jotta saan ostettua siihen oman sim-kortin ja siten halvemman nettiyhteyden kuin asuinpaikan tarjoaman. Garden View Holiday Complex ottaa melkoista ryöstöhintaa langattomastaan.

En kuitenkaan tajunnut ottaa liikkeeseen passia mukaan. Siistiksi nypityillä kulmakarvoilla varustettu nuorimies kyseli, onko passia ja luottokorttia. Kysyin, kelpaako suomalainen ajokortti henkilöllisyystodistuksesta, kun passi jäi asunnolle. Mies sanoi epävarmasti ei ja kurtisti kulmiaan. Sitten hän kysyi ”Finland isn’t part of EU, right?”, johon vastasin, että kyllä on. Mies pahoitteli. Sitten hän kyseli, olisiko jokin muu henkilöllisyystodistus. Muistin suomalaisen KELA-kortin ja vilautin sitä. ”I don’t suppose this will do?”. Mies katsoi korttia ja sanoi joo, ja alkoi naputella tietokoneelle jotain. Hyvän aikaa naputeltuaan hän totesi, että ei KELA-kortti käykään. Sen jälkeen hän katsoi Debit/Credit Master Cardiani ja sanoi, että eihän tää ole luottokortti ollenkaan. Sanoin, että on, ja osoitin sanaa ”Credit”. ”Ai mutta siis... käyttääkö tää luottoa ollenkaan?” mies kysyi. Sanoin, että joo, sitäkin. Okei, mies sanoi, ja jatkoi naputtelua.

Mutta ei nettiä ilman sitä passia. ”Can you travel with this?”, hän kysyi ja näytti KELA-korttia. En kai, minä vastasin. Okei, no sitten sun pitäis tuoda se passi tänne näytille. No selvä, minä palaan myöhemmin.

Seuraavana päivänä uusi yritys. Paikalla oli toinen nuorimies, jonka kulmakarvat olivat vähintäänkin yhtä tarkasti hoidetut. Näytti saman kosmetologin kädentyöltä. Mies puhui epäselvästi ja nopeasti, mutta oli maailman hauskoin: liikkeessä meni mielettömän paljon aikaa muun muassa sen takia, että netin järkkäämisen lisäksi hän neuvoi meille ruokapaikan Valletasta, jonne siis olimme seuraavaksi menossa. Mies jopa soitti kollegoilleen kyseiseen kaupunkiin ja kyseli ravintolan osoitetta. ”I only work here, but I do my job well”, hän totesi ja kohautti olkapäitään. Kun kaverini vitsaili nappaavansa nettitikun matkaansa ja lähtevänsä juoksemaan, mies ilmoitti, että ei suosittele, koska hänellä on tiskin alla haulikko. ”Now that’s customer service, we shoot people”, sanoi mies.

Ihan vain varmuuden vuoksi kaverini seistessä kassalla istuuduin itse kassan viereen odotuspenkille ja vilkaisin tiskin alle. Ei näkynyt asetta.